Muutoksista voimaa tulevaan
Korona ja koulu
Viime vuonna elämässäni tapahtui kolme suurta muutosta. Ensiksi maaliskuussa työn tekeminen muuttui, kun COVID 19 -viruksen takia osa opetuksesta vaihtui etäopetukseksi. Etäopetuksen myötä minunkin täytyi ottaa haltuuni kasvava määrä digitaalisia oppimateriaaleja sekä Hangouts-sovellus. Kun aiemmin olin sanonut pääseväni eläkkeelle ilman älytaulua tai verkko-opetusta, niin ei sitten käynytkään.
Sisäilmapulmien myötä siirryin uuteen luokkatilaan syyslukukauden 2019 alussa ja samalla minusta tuli älytaulun käyttäjä. Etäopetuksen myötä verkko-opetus tuli tutuksi. Onneksi inspiroidun ja innostun helposti uusista asioista, niin tästäkin Olin heti myyty, kun huomasin, mitä kaikkea sähköiset oppimateriaalit tarjosivatkaan. Etäopetukseen siirtymisestä ei onneksi aiheutunut suuria pulmia ja lähi- sekä etäopetukseen jakautuneet koulupäivät sujuivat olosuhteet huomioiden hyvin. Tunsin itseni selviytyjäksi – tärkeä tunne.
Eläkkeelle
Kesällä 2020 saattoi vielä turvallisesti käydä harjoituksissa kuntosalilla.
Pitkä, 39 vuotta kestänyt työurani päättyi, kun siirryin virallisesti eläkkeelle 1.8.2020. Olen aina nauttinut työstäni, mutta iloitsen suunnattomasti eläkepäivistäni. Aamu-unisena ihmisenä olen onnellinen, kun minun ei useinkaan tarvitse herätä puhelimen herätykseen. Saan herätä silloin, kun olen nukkunut tarpeeksi. Miten ylellistä onkaan juoda aamukahvit rauhassa yöpaita päällä ja sen jälkeen mietiskellä päivän tulevia tapahtumia.
Rauhaisan aamun jälkeen useimmat päiväni kuluvatkin sitten mieleisten asioiden parissa: käyn jumpassa, luen, teen käsitöitä tai täytän sudokuja tai ristisanoja. Monena päivänä viikossa osallistun myös Teams- tai lähikokouksiin. Luksusta, sanon minä.
Helmi
Kolmas ja suurin asia tapahtui elokuussa, kun minusta tuli mummo. Sukuumme syntyi ihana Helmi Paula Helena. Helmin kehittymistä seuratessa muistuu mieleen omien lasten vastaavat kehitysvaiheet ja elämä silloin noin 30 vuotta sitten. Jaksan edelleen ihmetellä, miten nopeasti lapset kehittyvätkään. .
On sydäntä lämmittävää ja pakahduttavaa nähdä, miten suurella luottamuksella ja rakkaudella Helmi katselee vanhempiaan ja meitä muita läheisiä. Pohdinkin usein niiden lasten kohtaloa, joilta puuttuu vanhempien ja läheisten pyyteetön rakkaus ja tuki. Miten heitä voisi auttaa ja mitä voisin tehdä?
Helmin myötä pohdin myös entistä enemmän ympäristöasioita. Emme voi enää odottaa, nyt on aika tehdä asioita hiilineutraalin tulevaisuuden eteen. Yhdessä toimien onnistumme tässäkin.
Print 
PDF