Mummon päässä pörisee 1

Olen ikionnellinen siitä, että olen neljän ihanan lapsen mummo. Se saa minut ajattelemaan tulevaisuutta – millaiseen maailmaan nämä pienet aikuistuvat? Jos antaa itselleen luvan maalailla mielessään mustimpia kuvia, valtaa mielen epätoivo ja murhe. Maailmassa tapahtuu niin paljon ikäviä, kauheita asioita ja vallassa on henkilöitä, joiden arvomaailma on pelottava. Optimistina, mutten sinisilmäisenä, ajattelen, että lastenlapseni saavat kuitenkin kasvaa onnellisina tulevaisuuteen.

Miten jakaa lasten tuomaa hyvää oloa muillekin?

Saan nauttia lastenlasteni seurasta säännöllisesti. Tapaamisten jälkeen olen ehkä fyysisesti voipuneempi mutta henkisesti virkistynyt. Niinpä olen miettinyt, miten tätä hyvää voisi jakaa eteenpäin. Voisiko esimerkiksi koulujen iltapäiväkerhoissa tai päiväkodeissa  järjestää muutaman kerran syksyllä ja keväällä tai vaikkapa kerran kuukaudessa iltapäivätapaamisia, joihin kutsuttaisiin lähialueen mummo- ja pappaikäisiä?

Kaikkien isovanhemmat eivät asu lähellä lastenlapsiaan, joten saattaa olla, etteivät he tapaa toisiaan niin usein kuin haluaisivat. Tai saattaahan olla niinkin, ettei itsellä ole lastenlapsia. Näillä ”iltapäivätreffeillä” lapset ja varttuneempi väki pääsisivät kohtaamaan. Yhteisöllisyys, yhdessä kokeminen ja yksinäisyyden tunteen vähentäminen ovat tärkeitä asioita nykypäivän kiireisessä elämässä.

Omat lastenlapseni nauttivat esimerkiksi kuunnellessaan tarinoita vanhoista ajoista tai istuessaan sylissä tai kainalossa kuuntelemassa kirjaa; miksei siis muutkin lapset? Mummona taas nautin kuullessani lasten idearikkaita, vilpittömiä tarinoita, höpö-höpö vitsejä ja puheen pulinaa. Leikeissäkin on mukava olla mukana vaikka sadun isoäitinä tai muumipeikkona. Uskon, että lasten tapaaminen virkistäisi muitakin mummo- ja pappaikäisiä. Eiköhän siis kokeilla tällaista?

Mummon pörinät jatkuvat lähiaikoina…

Kirsti-mummo

Print PDF