Vieläkö jaksan paneutua yhteisiin asioihin – kyllä!

Menetin tärkeän ja rakkaan isosiskon yllättäen maaliskuussa. Sen myötä olen pohtinut, miten haluan viettää elämäni tulevat päivät. Omistaudunko pelkästään itselleni, perheelleni ja ystävilleni, vai vieläkö jaksan ja haluan paneutua yhteisten asioiden hoitamiseen? Minun ei tarvinnut pohtia asiaa pitkään, sillä vastaus oli selvä. Kyllä, haluan edelleen osallistua yhteisten asioiden hoitamiseen, vaikka se vaatiikin välillä lähes koko valveillaoloajan päivästä.

Olen edelleen kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja politiikasta. Tunnen tarvetta viedä eteenpäin itselleni tärkeitä arvoja ja asioita. Haluan toimia yhteisen edun puolesta. Toimintani ei tarvitse olla ns. virallista päätöksentekoa vaan aktiivista toimimista esimerkiksi yhdistyksissä ja erilaisissa keskusteluryhmissä, jotka tarjoavat erinomaisen näkymän siitä, mitä muut ajattelevat ja mitä he miettivät nykyisyydestä ja tulevaisuudesta.

Tapaan paljon omanikäisiä ja vanhempiakin ihmisiä. Keskusteluissa nousee usein esille mm. ajatukset siitä, ”miten minun sitten käy, kun en enää pärjää kotona?” Hyvinvointialueuudistus mietityttää monia, mutta uskon edelleen, että hyvin siinä käy, kunhan aikaa kuluu ja muutokset saadaan tehtyä. Maailma muuttuu joka tapauksessa, halusimmepa tai emme. Muutos on mahdollisuus, sanotaan. Uskon ja toivon niin. Vaikka tilanne ja tulevaisuus näyttävät tällä hetkellä synkiltä, toivon, että seuraavien kunta- ja aluevaalien jälkeen arvot ja asiat laitetaan eri järjestykseen kuin tällä hetkellä.

Haluan siis olla edelleen mukana vaikuttamassa ihmisten arkeen ja elämään vaikuttavien asioiden helpottamisessa ja parantamisessa toimimalla ja puhumalla aktiivisesti eri foorumeissa tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Print PDF